Riina Katajavuoren runo Kiislan poika runokokoelmasta "Painoton tila" 1988 ja Vilja-Tuulia Huotarin runo kokoelmasta "Parnasso" vuodelta 2004 kertovat hyvin vastakohtaisista elämistä, Katajavuoren runo oman elämän ja vapauden valinnasta, kasvamisesta ihmisenä ulos omista kuoristaan ja Huotarin runo kodin velvoitteista, eräänlaisesta naisen vankilasta ja samalla turvallisesta elämän ympyrästä. Runon alut kertovat jo hyvin erilaisista ajatuksista. Katajavuori aloittaa arvoituksellisesti "Sinut pudotetaan keskellä yötä jyrkänteen reunalta", jolloin lukija kokee pelkoa ja kysymyksiä tulvehtiin mihin pudotetaan, missä, milloin? Huotarinen aloittaa runonsa hyvin arkisista asioista sanomalla "Tiskaaminen on mukavaa ja siivoaminen". Tähän ei paljon suuria tunteita tai kysymyksiä liity. Lähinnä tulee kuva arjen pyörittämisestä ja sen pakonomaisesta hyväksymistä elämään kuuluvana asiana.
Ihmisenä olon pienuus, yksinäisyys ja silti mahdollisuus suuriin saavutuksiin tulee esille Katajavuoren runossa hänen sanoessaan "avaa suusi koeta huutaa" ja heti perään "ja yllä sinun nimesi tähtiin kirjoitettu". Lapsuudesta mieleeni tulee hetki jolloin yritin huutaa, mutta ääntäkään en saanut ulos. Pulkkamäessä täräytin selkäni niin, että huutaessani äitiä apuun ei suustani tullut äännähdystäkään. Muistan miten hätääntynyt ja yksin olin, kun ymmärsin että minun on nyt vain yritettävä yksin kävellä kotiin vaikka selkääni sattuikin pahasti. Runoilija haluaa myös ilmentää tällä "avaa suusi koeta huuta", että elämässä pitää itse yrittää ja avata suunsa, jotta tulisi kuulluksi. Siis kannattaa yrittää ja yleensä kovaäänisimmät saavat myös enemmän huomiota. Nimen tähtiin kirjoittaminen tuo mieleen julkisesti tunnetut, menestyneet ihmiset. Runoilija haluaa sanoa, että se on kaikille mahdollista; "jos sitä haluat".
Arkipäiväiset asiat tulevat esille Huotarin tulkitessa oikeaa ja väärää: "Jos kävelee kengillä puhtaalle lattialle tekee väärin, jos kiillottaa lasit tahrattomiksi tekee oikein. Vapaus ja edessä levittyvä autereisuus välittyy Katajavuoren sanoin: "Ota tuulen lyönti, ota merestä sysi." Toisin sanoen ole avoin ja tartu hetkeen ja nauti siitä mitä eteesi tulee. Huotari menee arkipäiväisyydessä ja pakonomaisessa suorittamisessa vieläkin syvemmälle ottamalla kaipuun eli ihmisen eroottisen tarpeen mukaan kirjoittamalla: "Kaipuu on näkkileivän muru patjan alla". Kaipuu tukahdutetaan kuinkas ollakkaan imurin johdolla. Kiertämällä se kaulan ympäri, jolloin kaikki arjen pakkoaskareet purkautuvat yhdeksi päättymättömäksi merkkijonoksi runossa. Kaipuun purkautuessa "olo on onnellinen kuin kuvalehden kannessa". Riina Katajavuoren Kiislanpoika päättyy vähän samanlaisiin tunnelmiin eli eräänlaiseen havahtumiseen, omasta kuorestaan ulospääsyyn "sinä olet tullut isoksi, sinä olet rikkonut seinämät". Kummankin runon loppu jättää lukijalle positiivisen tunnelatauksen, vaikka sisältö viekin lukijan ihan eri maailmoihin.
Vilja-Tuulia Huotarin runo etenee raivokkaasti eteenpäin ilman ennakkovaroitusta tekstin sisällöstä eli nimeä. Runo tuo esiin nykypäivän naisen hetkisen elämänrytmin ja tavattoman suorittamisen kotona ja jopa rakkauselämässä. Riina Katajavuoren runo Kiislanpoika on hyvin unenomainen, haavemaailmassa leijaileva kertomus linnunpojan haparoivista ensiminuuteista täynnä mahdollisuuksia ja elämän riemua.
Ihmisenä olon pienuus, yksinäisyys ja silti mahdollisuus suuriin saavutuksiin tulee esille Katajavuoren runossa hänen sanoessaan "avaa suusi koeta huutaa" ja heti perään "ja yllä sinun nimesi tähtiin kirjoitettu". Lapsuudesta mieleeni tulee hetki jolloin yritin huutaa, mutta ääntäkään en saanut ulos. Pulkkamäessä täräytin selkäni niin, että huutaessani äitiä apuun ei suustani tullut äännähdystäkään. Muistan miten hätääntynyt ja yksin olin, kun ymmärsin että minun on nyt vain yritettävä yksin kävellä kotiin vaikka selkääni sattuikin pahasti. Runoilija haluaa myös ilmentää tällä "avaa suusi koeta huuta", että elämässä pitää itse yrittää ja avata suunsa, jotta tulisi kuulluksi. Siis kannattaa yrittää ja yleensä kovaäänisimmät saavat myös enemmän huomiota. Nimen tähtiin kirjoittaminen tuo mieleen julkisesti tunnetut, menestyneet ihmiset. Runoilija haluaa sanoa, että se on kaikille mahdollista; "jos sitä haluat".
Arkipäiväiset asiat tulevat esille Huotarin tulkitessa oikeaa ja väärää: "Jos kävelee kengillä puhtaalle lattialle tekee väärin, jos kiillottaa lasit tahrattomiksi tekee oikein. Vapaus ja edessä levittyvä autereisuus välittyy Katajavuoren sanoin: "Ota tuulen lyönti, ota merestä sysi." Toisin sanoen ole avoin ja tartu hetkeen ja nauti siitä mitä eteesi tulee. Huotari menee arkipäiväisyydessä ja pakonomaisessa suorittamisessa vieläkin syvemmälle ottamalla kaipuun eli ihmisen eroottisen tarpeen mukaan kirjoittamalla: "Kaipuu on näkkileivän muru patjan alla". Kaipuu tukahdutetaan kuinkas ollakkaan imurin johdolla. Kiertämällä se kaulan ympäri, jolloin kaikki arjen pakkoaskareet purkautuvat yhdeksi päättymättömäksi merkkijonoksi runossa. Kaipuun purkautuessa "olo on onnellinen kuin kuvalehden kannessa". Riina Katajavuoren Kiislanpoika päättyy vähän samanlaisiin tunnelmiin eli eräänlaiseen havahtumiseen, omasta kuorestaan ulospääsyyn "sinä olet tullut isoksi, sinä olet rikkonut seinämät". Kummankin runon loppu jättää lukijalle positiivisen tunnelatauksen, vaikka sisältö viekin lukijan ihan eri maailmoihin.
Vilja-Tuulia Huotarin runo etenee raivokkaasti eteenpäin ilman ennakkovaroitusta tekstin sisällöstä eli nimeä. Runo tuo esiin nykypäivän naisen hetkisen elämänrytmin ja tavattoman suorittamisen kotona ja jopa rakkauselämässä. Riina Katajavuoren runo Kiislanpoika on hyvin unenomainen, haavemaailmassa leijaileva kertomus linnunpojan haparoivista ensiminuuteista täynnä mahdollisuuksia ja elämän riemua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti